http://pitmywits.wordpress.com
Siirsin viimeisimmän postauksen jo sinne eli päivittäkääpä linkkinne!
]]>MUTTA eivätpä ne lisääntyvät nartut meidän taloudessamme tähän lopu :) Syyskuun alussa on meille odotettavissa kenneltyttö tai -poika. Tänään ultrassa näkyi yksi kappale, oli hyvin eläväinen tapaus. Tämä ei ole varattavissa, ei sijoitukseen eikä omaksi ;)
Nyt voin nuo samat sanat kirjoittaa nytkin :) Ainoastaan kuukausi on eri ja ultrassa käytiin viime viikolla eli tämän kenneltytön tai -pojan arvioitu laskeutumisaika on toukokuussa. Tämä oli niin huvittavaa, kun viimeksi pari päivää oman positiivisen raskaustestini jälkeen Bessie aloitti juoksut ja sama tapahtui nytkin. Kasvatellaan massuja sitten taas yhdessä :)
Bessie voi paksusti. Minusta massu on melko lailla samankokoinen kuin ensimmäisessä raskaudessa, joten katsotaan montako pentua sieltä sitten aikoinaan tupsahtaa ulos! Matokuuri aloitettiin tänään ja kolmeen ruokintakertaankin siirryttiin samalla. Nutrolin-öljyn lisäsin ruokavalioon myös.
Onpa muuten ihanaa! Not. Bessiellä on karvanlähtöaika, se ei-niin-ihana ominaisuus sileäkarvaisella. Musta nahkasohva ja valkoinen koira ei ole se ihastuttavin yhdistelmä. Ei puhuta mitään niistä miljoonista karvoista, joita löytyy mitä kummallisimmista paikoista, kuten sukan sisäpuolelta!
]]>
Patesta on tulossa kivankokoinen uros, nyt oli mielestäni noin 35 senttiä ja tuskin enää hirvittävästi kasvaa. Hieno juttu! Olen oikein tyytyväinen, että näkemäni pennut ovat jäämässä ihannekokoihin :) Paten luonne oli aivan loistava! Häntä heilui koko ajan ja kovasti pussailtiin. Ei haukahdustakaan päästänyt edes ovikellolle eli koulutuskin alkaa olla kunnossa. Hienoa Tytti ja Petri!
Vaikka minä (ja moni muu kasvattaja) kehunkin omia kasvattejani ja röyhistelen rintaani, niin se täytyy muistaa, että vain 20% koirasta on geeneistä, loput tulee kasvatuksesta. Kasvattajat pyrkivät tekemään parhaansa yhdistelmiä valitessaan, mutta se mikä koirasta lopulta tulee on kiinni omistajista. Onneksi minulle on sattunut loistavia kasvattien omistajia, jotka ovat sitoutuneet tekemään koirastansa sen parhaan mahdollisen. Iso kiitos siis teille kaikille!
Sitten siihen toiseen asiaan eli Bessien massuun. Meillä oli viime viikolla parina päivänä kunnon pahoinvointi ja se jo vähän pelästyttikin, koska Bessie oli sitten oksentamisen jälkeen ihan poikki ja tärisi. Koska Bono on ollut terve kuin pukki, uskon sen johtuvan pennuista. Taitavat pistää mammaraisen koville. Maanantaista lähtien ruoka on taas maistunut normaalisti ja Bessie on oma itsensä. Tänä aamuna oli ensimmäinen kerta, kun Bessie kulki nenä melkein pohkeessa kiinni. Selvästikään lenkki ei oikein maistunut. No oli toki kylmää ja märkää, mutta ei se näitä ole ennen haitannut :) Alla ensimmäiset mahakuvat, vuorokausia 38. Vähän huono sohva kuvan ottamiseen, mutta kyllä se massu on jo selvästi kasvanut :D
]]>
Bono täyttää kahden viikon päästä seitsemän ja en pysty kyllä ymmärtämään mihin se seitsemän vuotta on mennyt. Bono on täysin oma persoonansa, jota ei voi kuin rakastaa. Myös niinä pahoina päivinä eli kun ukkostaa, paukkuu tai muuten myrskyää. Mikä on Bonossa omalaatuista?
Bono on myös loistava johtaja. Sen ei tarvitse ärähdellä Bessielle, sillä vain on se hiljainen johtajuus. Toki meilläkin on ollut ongelmia, mutta ne ovat johtuneet enemmän minusta kuin Bonosta eli olen omalla käytökselläni korottanut Bessietä ylöspäin.
Bono oli lopulta tätä mieltä minun kameran kanssa heilumisestani
Loppuun kuva noista kahdesta yhdessä. Bessie näyttää surkealta, kun paineistin sitä paikka-käskyllä.
Nisät eikä maha taida näkyä kunnolla, mutta ensi viikosta lähtien massukuvapäivityksiä. Ensi viikolla pääsen myös treffaamaan Avan poikaa Patea, joten kuvasatoa tiedossa myös sieltä :)
]]>Sijoitusnarttu kaipaisi edelleen hyvää kotia! Jos kiinnostuit, niin ota yhteyttä ja jutellaan enemmän!
]]>
Ensin kehässä oli Tuure. Tuuren tuomarina oli englantilainen Kim Denby-Gardner, joka oli tiukkaakin tiukempi tuomari. Junioriluokassa ei jaettu uroksille yhtään ERIä ja nuortenluokassakin vain yksi uros oli ERIn arvoinen tuomarin mielestä. Tuure sai H:n oikein hienolla arvostelulla. Tuure esiintyi Hannan kanssa loistavasti, ei minkäänlaista venkoilua tai muutakaan ja syystäkin Hanna oli tyytyväinen. Tässä kai se näyttelyissäkäymisen mielekkyys onkin. Oikeastihan sitä kilpailee vain itseään vastaan. Oli tulos mikä tahansa, mutta jos saa näytettyä koirasta ne sen parhaat puolet ja esitettyä koiran edukseen ja niin, että tuomarikin sen huomaa, lopputuloksella eli sen nauhan värillä ei ole merkitystä. Tuuren arvostelukin oli oikein hyvä. Tuomari tykkäsi muun muassa Tuuren päästä ja koosta. Hyvä Hanna ja Tuure!
Nartuilla tuomarina oli suomalainen Päivi Eerola, joka hänkin oli hyvin tarkka ERIn arvoisista koirista. Avoimessa luokassa oli 33 narttua ja Avan mennessä kehään oli ERInomaisia annettu vain muutama. Ava on palautunut synnytyksestä hienosti ja on loistavassa fyysisessä kunnossa. Avan kroppa on myös avautunut synnytyksen jälkeen, takapään painopiste on painunut lähemmäksi maata eli kävellessään peittää enemmän lattiaa. Samoin kävi Bessielle synnytyksen jälkeen. Kyllä oli kasvattaja ylpeä jo tässä vaiheessa.
Ava esiintyi Juhan kanssa loistavasti! Koska tiesin tuomarin olevan tiukka, en suurimmissa kuvitelmissanikaan osannut odottaa Avalle ERIä, mutta niin se Päivi Eerola vain rankkasi Avan ERIn arvoiseksi. Iso hatunnoston paikka, että näkee hyvän koiran karvasta huolimatta :)
Eikä siinä vielä kaikki! Avoimessa luokassa kaiken kaikkiaan seitsemän narttua sai ERIn ja kilpailuluokassa Ava sijoittui luokkansa neljänneksi! Tässä vaiheessa kyyneleet nousi silmiin. Kiitos vaan kaikille onnittelijoille! Joku voisi ajatella, että sehän on _vain_ neljäs sija, mutta itse rankkaan Avan sijoittumisen yhtä korkealle kuin Bessien PN2-sijoituksen Terri-Erissä kasvattajatuomarilla. Upeita koiria halli täynnä ja ihana Ava ainoa ERin saanut sileä, ainakin pikavilkaisulla. Hienoa Sara, Juha ja Ava, ootte te upeita!
Ava sijoittuneena. Kuvaaja Tomi Peltoranta
Muutoinkin päivä oli mukava. Pääsin avustamaan Kaisaa kerhokauppaan ja kylläpä puotipuksuna oli kivaa! Sai jutella kivojen parsonihmisten kanssa ja tutustuakin uusiin parsonihmisiin. Henki näyttelyssä oli hieno ja kannustettiin toistemme koiria todella. Upeat koirat voittivat, onnittelut heille! Ensi vuonna uudestaan, eikös?
P.s. Bessien ultra on keskiviikkoiltana. Mielestäni merkkejä on, mutta voin tietysti kuvitellakin ne ;)
]]>
Viime viikonloppuna oli myös Peppi meillä hoidossa eli Peppikin pääsi mukaan juhlahumuun. Alku isoäidin kanssa oli hiukan karikkoinen, mutta pian yhteinen sävel löytyi ja Peppi painikin mummon kanssa ihan antaumuksella. Välillä Bessiellä tuntui menevän hiukan kuppi nurin, kun Peppi olisi halunnut leikkiä koko ajan, mutta pääasiassa viikonloppu meni hienosti. Pepistä on kyllä kasvanut tosi kaunis ja hyväkäytöksinen parsonin alku! Käytiin perjantaina hallilla katsomassa menoa epiksissä ja Peppi käyttäytyi hienosti! Jaksoi ottaa hälinässä kontaktia ja häntä oli pystyssä koko ajan, peloton pikkulikka. Hienoa työtä Anna ja Sami :) Ja hei, mä rakastuin Pepin rakenteeseen totaalisesti. Kasvattaja on hyvin tyytyväinen koko pentueeseen!
Leikkiä mummon kanssa
Kaunis Peppi
Vapaata pönötystä
Lisää pönötystä
Ja kerta kiellon päälle
Muiltakin kasvateilta on tippunut kuvia ja kaikilla menee hienosti. Jaffa on kunnostautunut sisustamisessa, mutta taisi se Avakin silloin pentuna olla melkoinen sisustaja ;) Pepe ja Teemu ovat osoittautuneet rauhallisiksi ja lungeiksi pikkumiehiksi, aivan kuten täällä meilläkin. Kasvattaja on edelleen tyytyväinen :)
Jaffa ja Ava, eivätkö olekin kuin kaksi marjaa?
Suloinen Pepe
Suloinen Teemu
Bessiellä on minusta selkeitä raskausoireita, mutta toki voin ne kuvitellakin. Ultra on sitten 13.10., joten siellähän se sitten selviää varmuudella...
]]>
]]>
Raskas Ruotsin reissu takana! Perjantaina 10.9. kävin ottamassa progestronitestit Pet-Vetissä ja soittelin niiden tuloksia iltapäivällä. Proge oli ollut perjantaina aamula 2,7 eli parin-kolmen vuorokauden päästä pitäisi progen olla noussut niihin lukemiin, että voisi astuttaa. Matkaanlähtö osuisi siis ihan oikeaan aikaan.
Sunnuntai-iltana Anni tuli sitten hakemaan minut ja Bessiet ja käytiin noukkimassa Saara myös mukaan ja suunnattiin laivalle. Yritin pissatta Bessietä "varastoon", kun pelkäsin, että mitä pissaamisesta laivalla tulee. Meillä kävi tuuri ja saimme astetta paremman lemmikkihytin samaan hintaan, sopi meille. Menomatkalla oli paljon eläimiä samoilla hyttikäytävillä, joten yksin ei tarvinnut olla. Käväistiin Saaran ja Annin kanssa ostamassa vähän karkkia ja syömässä pieni iltapala, jonka jälkeen lähdettiin etsimään koirien pissatuspaikkaa.
Löydettiin pieni metri kertaa metri laatikko, jossa oli jotain hiekan tapaista sisällä! Ihan oikeasti, monikohan koira sinne suostuu pissaamaan? Bessie ei suostunut pian tulemaan lähellekään laatikkoa saati pissaamaan sinne. Tyytyväisenä se kyllä pissasi pissapaikan viereen... Selvästi sillä oli myös se toinen hätä, mutta sitkeistä yrityksistä huolimatta ei suostunut tekemään asiaansa. No, ajattelin, että odottaa aamuun, mutta kun käveltiin takaisin hyttiin, alkoi Bessie pyllistelemään keskellä hyttikäytävää :D No, onneksi tuotos oli kovaa ja sain sen siististi siivottua. Ei tainnut olla pahin asia mitä niillä lattiamatoilla on ollut...
Yöllä en saanut unenpäästä kiinni sitten millään. Taisi jännittää niin paljon. Aamulla käväistiin hakemassa pikaisesti sämpylät matkaan ja pääsimme auton kanssa Tukholmaan pian kuuden jälkeen paikallista aikaa. Anni toimi hovikuskina ja GPS kertoi meille suuntaa. Pieni vauhtimutka piti ottaa Tukholmassa, mutta muuten matka kohti Uppsalaa sujui hienosti. Ruotsissa taidetaan rakastaa liikenneympyröitä! Ajettiin varmaan yli 20 liikenneympyrän kautta!
Koska olimme sopineet Pian kanssa tärskyt vasta kymmeneksi, käytiin ensin katsastamassa hotellin sijainti ja hakemassa hiukan käteistä rahaa. Pian kello alkoi lähestyä kymmentä ja lähdettiin kohti Harbon pikkukylää. Pian luokse päästyämme otin Bessien heti sisälle ja Shasta tuli tutustumaan morsmaikkuunsa. Ei siinä kauaa kuulumisia vaihdettu, kun homma oli hoidettu ja rakastavaiset nalkissa parikymmentä minuuttia. Juotiin kahvit ja kirjoiteltiin sopimukset alle. Oltiin takaisin hotellilla jo pian yhdentoista jälkeen.
Maanantaina lähdettiin sitten illlalla Saaran ja Annin kanssa Uppsalan keskustaan syömään ja löydettiinkin kiva thai-ravintola. Minun ruokailuni jäi jälkiruokaa vajaaksi (mikä oli varmaan vain ihan hyvä, kun kyseessä oli friteerattu banaani - toim.huom.), kun hotellista soitettiin, että meidän pieni pössykkä pitää meteliä. No pikavauhtia takaisin hotellille hiljentämään palosireeni. Kun Anni ja Saara kotiutui ruokailemasta, Saara huomasi, että Bessie oli tyhjentänyt melkein koko laatikollisen vanhoja autoja! Onneksi ei ollut suklaata kuitenkaan :) Lähdettiin vielä käymään ruokakaupassa ostamassa vettä ja muuta tarpeellista. Bessie sai ahneena hiukan kärsiä vatsavaivoista, paskanen loppu, kirjaimellisesti.
Maanantai-iltana uni voitti allekirjoittaneen jo yhdeksältä paikallista aikaa ja koska herään joka päivä kuuden aikoihin Suomen aikaa, heräsin sitten viideltä Ruotsin aikaa. Tunnin pyörin sängyssä ja sitten lähdin Bessien kanssa tekemään aamulenkin ja jätin Annin ja Saaran nukkumaan. Yhdeltätoista piti kirjautua ulos hotellista ja lähdettiin taas kohti Shastaa.
Tällä kertaa Shasta ei ollut ihan niin innokas Bessiestä, mutta nousi kyllä selkään ja alkoi toteuttamaan tehtäväänsä. Sekunti tai pari ennen nalkkiin jäämistä (mielestäni alkoi jo kääntymään), Shasta pääsi luiskahtamaan pois eli homma hoidettiin vain puoliksi. Pidettiin tauko, mutta Shasta oli mielestään antanut kaiken tarpeellisen, joten hiukan epävarmana lähdettiin ajamaan kohti Tukholmaa ja kotia.
Nyt sitten peukut pystyyn, että tuo yksi oppikirja-astutus tuottaisi paljon pikku-Bessieitä ja -Shastoja! Shasta oli luonteeltaan juuri sellainen kuin minulle kuvattiin. Aivan upealuontoinen uros! Sen häntä heilui ja antoi minun halia ja pusia ihan mielinmäärin. Oli rauhallinen, ei hyppinyt päin. Jopa Anni ja Saara, jotka eivät ole niin koiraihmisiä kuin allekirjoittanut, tykkäsivät kovasti! Ulkonäöltään Shasta miellytti myös silmääni kovasti. Koska Shastalla oli turkki trimmamatta, kuvat eivät anna täyttä kuvaa Shastan komeasta ulkomuodosta. Liikkeet olivat lentävät ja sulavat. Olisin voinut ottaa vaikka mukaani ;)
Tässä rakastavaiset heti ensitreffien jälkeen
Lisää kuvia tulossa myöhemmin, verkko pätkii!
]]>Tuuren kanssa käväistiin kirjaimellisesti kokeessa lauantaina. Tuuren tie päättyi tyhjän luolan tarkastukseen eli asia, joka treeneissä oli mennyt ihan mainiosti, ei mennyt nyt lainkaan. Meni ahdingon ihan nätisti läpi, mutta jäi hakupesästä 10 sentin päähän, kun siellä ei ollut kettua, joten koe päättyi siihen ja tuloksena LUT0. Tästä vaan hiukan lisää treeniä ja loppuvuodesta ehkä uusi yritys :)
Bessie aloitti juoksunsakin viime torstaina ja sunnuntaina olisi tarkoitus hypätä laivaan ja maanantaina ajella sitten Uppsalaan treffaamaan Shastaa. Tästä sitten lisää ensi viikolla, kun reissu on toivottavasti onnistuneesti takana!
]]>